Kun me saavutamme itsessämme meditatiivisen tilan, tyhjyyden ja hiljaisuuden, meille mahdollistuu tuosta hiljaisuudesta tietoiseksi tuleminen.
Me opimme tuntemaan sen askel askeleelta.

Tämä tyhjyys on rajaton.
Se synnyttää meihin valtavasti tietoista energiaa.
Pysyminen tässä hiljaisuudessa ja tyhjyydessä on meditaatiota ja siitä alkaa oman olemuksemme muodonmuutos.

Tässä tilassa voimme luopua sanoista.
Ajatuksista.
Tunteista.
Teoista.
Sen sijaan me olemme täysin tietoisia äärettömästä hiljaisuudesta.

Meistä tulee osa tuota hiljaisuutta.
Meistä tulee yhtä sen kanssa.
Tuo tyhjyys ei ole enää jotakin mikä on ulkopuolellamme.
Me itse olemme tuo tyhjyys.

Me havainnoimme tuota tyhjyyttä, mutta samalla havainnoitsija on havainnoinnin kohde.

Niin kauan kun sanat, ajatukset, tunteet, tai teot virtaavat meissä,
me olemme jotakin joka on todistamassa ja havainnoimassa niitä.
Me olemme erillisiä niistä.
Mutta kun niitä ei enää ole, me olemme pelkkä hiljaisuus.
Silti tietoisena siitä että me olemme tuo hiljaisuus.
Kun sanoja, ajatuksia, tunteita ja tekoja ei enää ole,
ei ole olemassa myöskään muuria joka erottaisi meidät tuosta hiljaisuudesta.
Ei ole olemassa muuria joka erottaisi tietoisuuden olemassaolosta.

Tätä on meditaatio.
Sitä että olemme yhtä olemassaolon kanssa.
Täydellisesti siinä ja silti tietoinen siitä.


Osho on sanonut:

"Me voimme kommunikoida keskenämme vain älyllisesti sanojen avulla.
Mutta jos te ymmärrätte sanani, te voitte kenties tuntea myös sen mistä sanani eivät voi kertoa.
Minun on käytettävä puhuessani sanoja, mutta samalla kun viestitän sanoilla, viestitän myös hiljaisuudessa,
joka jää jokaisen sanan väliin.
Olkaa siis tietoisia sekä sanoista että hiljaisuudestani.
Jos ymmärrätte ainoastaan sanani, tapahtuu välillämme pelkkää kommunikaatiota.
Mutta jos voitte olla tietoisia myös aukoista sanojeni välillä, voi välillemme syntyä todellinen yhteys."